The long run

Loretta lähti eilen hyvin ansaitulle minilomalle Saksaan, Velbertiin. Lähdin siis eilen töistä kolmelta ja ajoin suoraan kotiin, missä Loretta jo odotti. Nella napattiin vaunuista nukkumasta mukaan. Ensin pankkiautomaatille, sitten linja-autoaseman mäkkärille noutamaan pikapäivällinen. Lorelle el maco, minulle big mac. Plussana tietysti. Mäkkärillä oli jonoa, ja olimme bussilla kolmea minuuttia vaille neljä. Bussi lähti neljältä.

Sää oli mitä parhain, ja illan tavoite oli juosta pitkä "itseluottamuslenkki" kesän maratonia varten. Tähän väliin sen verran harjoittelustani, että kahtena aiempana vuonna olen jyystänyt paljon pitkiä, jopa yli 30 km lenkkejä maratonille valmistautuessani. Tänä vuonna taktiikka on toinen; enemmän vauhdikkaita lenkkejä ja maltillisempia pitkiä. Pisin tänä vuonna juoksemani lenkki tätä ennen on 24 km, ja sekin tammikuulta.

Matkaan lähdettiin 17:24 sillä mielellä, että koko ilta on aikaa, ja takaisin ei tulla ihan heti lukuun ottamatta mahdollisia ruoansulatuksellisia ongelmia tai fysiikan pettämistä. Runabout (http://dean.runnersworld.com/2008/03/runabout.html) toimi jonkunnäköisenä henkisenä innoituksena illan projektille. Reitiksi tuli perinteinen lenkki Suopohjan kautta Liedon keskustaan ja Hämeentietä takaisin Tuulissuon kautta Littoisiin. Siitä tulee noin 16 km. Ensimmäinen 10 km oli silkkaa tuskaista vääntämistä. Juoksu ei lähtenyt kulkemaan ei sitten millään ja vastatuultakin oli. Kympin jälkeen sitten alkoi pikku hiljaa aueta, jopa niin paljon että päätin lähteä 16 km:n jälkeen uudelle kierrokselle. Loppumatka, etenkin 20-25 kilometrin seutu oli varsinaista mannaa, kevyttä liitämistä jota olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Muun muassa tätä kokemusta ajatellen minun on usein vaikea ymmärtää juoksua harrastamattomia ihmisiä jotka satunnaisesti ottavat lenkkikengät kaapista, lähtevät lenkille mutta palaavat takaisin kahden kilometrin jälkeen todettuaan sen liian vaivalloiseksi.

Kotona olimme 20:24. Pituutta tälle pitkälle siis tuli n. 32 km, ja samalla tuli todistettua että näillä lyhyemmilläkin harjoituslenkeillä saattaa kesän maratonilla tulla ihan hyvä tulos. Lopullinen vastaus tähän tietysti vasta kesäkuun lopussa. Roskaruoka muuten sopii mielestäni yllättävän hyvin kestävyyslenkin tankkaukseksi, paljon kaloreita ja energiapaukku joka varmasti palaa lenkin aikana. Vai mitä sanotte?

Juoksun aikana kului puoli litraa vettä ja yksi banaani (josta Nella söi osan).