Why I run

"Going running all day in our present society is completely pointless, but there is a big difference between something having a point and something having meaning. Instead of concrete goals (a point), I am much more motivated by my conception of and pursuit of unreasonable hopes and crazy, irrational possibilities, and ultrarunning provides an arena for these hopes and possibilities and action without reason." /Anton Krupicka, ultra runner

Viime aikoina olen monesti kuullut kysymyksen "miksi juokset?". Vastaus riippuu kysyjästä, ja kysyjiä on erilaisia:

1) Henkilöt, jotka juoksevat itse. Tämä ryhmä on helppo. Oikeastaan he eivät edes kysy miksi juoksen, vaan mikä on seuraava maraton tai aikatavoite.

2) Henkilöt, jotka eivät itse juokse, mutta jotka kunnioittavat maratonia ja sen juoksijoita pitkälti jo sen takia, että reilun 42 kilometrin taivaltaminen juosten yhtä kyytiä vaikuttaa ylitsepääsemättömältä haasteelta. Ja vastaukseksi riittää usein omien voimavarojen ja suorituskyvyn rajojen rikkominen ja kartoittaminen.

3) Henkilöt, jotka pitävät juoksemista ja etenkin maratonjuoksua täysin jonninjoutavana ajanvietteenä. Tämä ryhmä on haastava. Törmäsin erääseen tämän ryhmän stereotyyppiin ollessamme mansikoita ostamassa suoraan farmilta. Myyjä näki paavo nurmi marathon-paitani ja laukoi heti ennen tervehtimistä: "sulla ei taida paljon järkeä olla päässä". Enpä keksinyt siihen paljon mitään järkevää sanottavaa.