Lintsillä on aina hauskaa niin...

Kesäloman yksi kohokohtia tulee varmasti olemaan retki Linnanmäelle ja sen yhteydessä olevaan Sea Lifeen. Sää oli mitä parhain, se taisi olla viikon ainoa sateeton ja lämmin päivä.

Ollaksemme hyvin levänneitä päivän huvituksia varten, lähdimme matkaan jo keskiviikkona. Matkalla poikkesimme Veikkolassa ihastelemassa Varvikkojen uutta valtausta Kirkkonummen puolelta, Ponderosaa. Paluumatkalla torstaina teimme vielä saman tempun.

Vaikka satoi vettä, makkara paistui ja maistui...

Pikainen tutustuminen tiluksiin osoitti sen, että Ponderosan sydän on pieni, tee-se-itse remonttimiehen pientä tai isompaakin laittoa vaativa rakenteiltaan hyväkuntoinen omakotitalo, josta pienellä raivauksella voi olla järvinäköala. Tontti on kumpuileva ja sillä sijaitsee taloa uudempi saunarakennus ja puuliiteri jossa myös puu-cee.

Haja-asutusalueen maalaisromanttinen ulkohuussi viehätti erityisesti Kasperia ja Petrusta, jotka halusivat molemmat ehdottomasti kokea ulkokäymälän viehätysvoiman vielä ennen siirtymistämme kohti Espoon Scandic-hotellin posliinin ja laatan hallitsemia saniteettitiloja.

Hyvä ruoka, parempi mieli.








Vaikka nurmikko oli märkä, pakkohan sille oli päästä tallustelemaan.

Kyllä ne vauvat vaan on aika söpöjä, erityisesti tämä neiti!









Serkukset tutustuvat tarkemmin paikallismarketin tarjouslehtiseen.





Ponderosan ylpeä isäntä. Eiku...








...siinähän se isäntä onkin!






Keskiviikon ja torstain välinen yö siis hotellissa uiden, saunoen ja hyvin syöden. Aamupalalla ravintoympyrät saivat perinteisesti kyytiä, ja terveellisen puuroannokseen päälle vedettiin tottakai vielä rasvaiset kokkelit, pekonit, juustot ja leikkeleet. Ja eihän niitä jälkiruokapöydän suklaamuffinssejakaan voinut noin vaan ohittaa. Joten ainakaan huonoon tankkaukseen ei meidän lintsin reissu kaatuisi.

Mihin kaikkeen vauvahupi-tarralla
oikein pääsee?

Sea Life oli kerrassaan upea kalanäyttely isoine akvaarioineen ja eksoottisine lajeineen. Harmi, että tunneleissa oli niin pimeä ettei meidän 2 mpixelin olympuksen kuvista saa selvää onko kyseessä meduusa vai Nellan vaaleanpunainen kesähattu. Joka tapauksessa, näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu.

Suosikkiajelujamme lintsillä oli Kot-Kot, jossa kanaemon apureina etsittiin kadonneita kananpoikia maatilan kätköistä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli juuri sopivasti pikkuneidin makuun, varsinkin kun äiti oli niinkin lähellä kuin edelläolevassa penkissä. Karusellissa iskän kanssa meinasi tulla äitiä ikävä, kun kärrymme silloin tällöin pyörähti niin että tuo ihanuus jäi näkökentän ulottumattomiin.

Rekkaralli oli myös suosikkejamme, vaikka loputon jonottaminen kuumassa auringonpaisteessa ottikin voimille. Lopulta pääsimme kuitenkin kyytiin, josta itärajan rekkajonoissa tuskastelevat rekkamiehet näkevät vain päiväunia. Turvavyökin pysyi päällä koko matkan. Eikä Nella olisi millään halunnut tulla pois.